Tämä määrätietoinen, itsevarma raitapaita valitsi meidät perheekseen, kun kävimme katsomassa 15.3.2006 syntyneitä  Polskis-pentuja Lusissa. Mielessä kummitteli silloin ajatus polski-tytöstä sijoitukseen. Mutta kuinkas sitten kävikään. Kasvattaja tarjotteli meille Alfaa ja kun meillä oli jo yksi poika, silloin vuoden ikäinen Wäne, niin totesimme että sama se kai sinänsä on otammeko uroksen vai nartun… Myöhemmin kun katselin kasvattajan napsimia valokuvia vierailultamme, on joka kuvassa Alfa jossain lähistölläni, milloin tassu omistavasti polveni päällä, milloin pieni raitapaita istua napottamassa edessäni tuijotellen suoraan minuun. Alfa siis valitsi meidät.

Alfan nuoruudesta ja ahkerimmasta kisakaudesta voi lukea Alffalaisen omasta blogista, jota tuohon aikaan päivittelin ahkerasti. Nykyään tulee lisäiltyä uutisia lähinnä Alfan omaan FB-sivuun.

Alfa on luonteeltaan vahvasti Jekyll-Hyde. Toisaalta hyvin hellyydenkipeä ja halutessaan todellinen enkeli joka toimii kuin unelma. Toisaalta erittäin reviiritietoinen, vahvasti dominoiva ja hyvin terävä. Alfan kanssa reissaaminen väkijoukossa ja vieraiden ihmisten kohtaaminen ei teiniajan ”ujousvaiheen” jälkeen ollut mikään ongelma, kunhan muisti pitää silmät auki (myös selässään), sillä yllättävä vieraan koiran kohtaaminen saattoi aiheuttaa sellaisen rähäkän että oli pulassa jos ei ollut ennakoinut tilannetta.

Sitten taas oikeassa tilanteessa Alfa osasi leikkiä pienien koirien kanssa varovasti, heittäytyen maahan makaamaan ja antaen pienemmälle koiralle näin tasoitusta ”taistelussa”.

Alfan perus harraste on aina ollut maastojuoksu josta koostuikin varsin kohtuullinen ura jonka kruunasi vuonna 2012 saavutettu Euroopanmestaruus Unkarissa. Valitettavasti muut tittelit kuin Suomen puolanvinttikoirayhdistyksen ja Helsingin Vinttikoirakerhon Vuoden Maastojuoksija jäi saavuttamatta. Suomenmestaruuskisoja tuntui varjostavan jokin huono onni niin että ne menivät aina poskelleen tavalla tai toisella ja Suomi CUPiin ei myöskään koskaan päästy syystä tai toisesta, vaikka useampana vuotena  olisi kisaoikeus ollut.

Näyttelyt eivät koskaan ole olleet Alfan juttu. Johtuen osin koiran ”silakkamaisen” kapeasta rakenteesta ja osin ihan siitä ettei omistaja ole suuri näyttelyfani. Sen verran näyttelyitä kierrettiin kuitenkin että Suomen muotovalio-titteli saatiin plakkariin ja muutamaan otteeseen sen jälkeen lähinnä Messarissa näyttäydytty.

Alfan kanssa ei ole koskaan perus tottelevaisuutta kummempia harrastettu. ”Istu”-käsky on meillä käytössä lähinnä vain silloin kun tarjolla on jotain herkkupalaa, sillä Alfan rakenne on sellainen ettei istuminen ole sille luontainen asento. Saunan lauteilla prinssi kyllä istuskelee, mutta silloin peppu ja takajalat ovat ylälauteella ja etutassut alalauteella, joten selän linja pysyy suhteellisen suorana eikä kaarru kuten silloin jos maahan pitää istua.

Sauna onkin yksi Afun lempipaikoista. Kovin kuumissa löylyissä poika ei viihdy, mutta sellainen 60-70 astetta jossa heitellään verkkaisesti löylyä, se on sellainen jossa olosta Alfa nauttii. Myös uiminen on Alffalaisen mieleen. Useampana talvena kävimme Hyvinkään koirauimalassa pitämässä yleiskuntoa yllä, nuo Afun tikkujalat kun eivät olleet yhtä hyvät lumikengät kuin Wänen karvatupposet, joten umpihangessa juokseminen ei ollut samalla tavoin sen mieleen. Alkuun uinti oli varsin vastenmielistä ja uittaja totesikin ettei hän ollut noin vaikeaa koiraa ollut opettanut uimaan. Mutta sitten kun sen homman oppi, oppi Alfa myös rakastamaan sitä. Jopa niin paljon että kesällä, jos oli helteistä, osasi poika pyytää että nyt pitää lähteä rantaan uimaan.

 

Nyt kun Afun kisaura on taakse jäänyttä. Keskittyy herra lähinnä nauttimaan sohvaperunan elämästä. Mitä nyt tietysti vahtii pihaa ja kerjää rapsutuksia jokaiselta meille pihaan tai sisään eksyvältä.

Mainokset